Kaarina

Kankahalla kasvaa kaunis kukkanen,
Nimeltään Kaarina.
Perhot kirjosiivet kiertää kilvaten,
Miss´ on hän, Kaarina.
Hällä huuli kun on hunajaa,
Tuoksu kummustansa tulvahtaa.
Kankahalla kasvaa kaunis kukkanen,
Nimeltään Kaarina.

Siellä jossain tiedän sievän tyttösen,
Nimeltään Kaarina.
Mua hän muistelee tuo hellyys herttainen,
Aartehein, Kaarina.
Voi kun luonto säihkyy väreissään,
Hälle lennätän mä laulun tän.
Kankahalla kasvaa kaunis kukkanen,
Nimeltään Kaarina.

Kukka kaunis myös on kamarissa mun,
Nimeltään Kaarina.
Aamunkoittehesta päivän laskuhun,
Katsoo mua, Kaarina.
On kuin kuulisin sen kuiskaavan:
Pikku morsiantas muistathan,
Suahan täällä jossain itkee tyttönen,
Nimeltään Kaarina.